Maanpuolustus

OK, ihan ensiksi on sanottava, että kävin armeijan tarkoituksenani saada sieltä CE-luokka ajokorttiin. Niin tein. Mistään muusta en kummemmin välittänyt, ja palvelukseen muutenkin astuin monen vuoden lykkäyksen jälkeen. Vaikka kokemus olikin pääasiallisesti positiivinen, muutama asia jäi hampaankoloon. Kelläpä ei?

Itse maanpuolustukseen minulla ei siis ole minkäänlaista tutkimuksiin, kokemukseen tai tietotaitoon pohjaavaa kommenttia. Kaikki on omien näkemyksieni, elämänkatsomukseni ja intuitioni värittämää. Mitä muuta blogikirjoitukselta voi odottaa?

Tämän blogin ensimmäisen viestin aihe onkin suoraan YLE:n uutisista: Vihreät ehdottivat ensinnäkin puolustukseen tasa-arvoa (joka esimerkiksi Israelissa on jo käytössä) ja toiseksi vapaaehtoisuutta. Tietysti melkeinpä samantien ärähdeltiin että eihän niin voi tehdä.

Tasa-arvokysymys minusta olisi jo kauan aikaa sitten pitänyt ratkaista ottamalla kurvein varusteltu sukupuoli mukaan kutsuntoihin. Olisi ollut enemmän varaakin valkata paremmin armeijaan sopivat ja pudottaa raakileet jo aikasemmassa vaiheessa.

Kummallista minusta tässä on ensinnäkin jo Suomen maanpuolustuksen lähtökohta: aluepuolustus. Miksi ihmeessä? Mitä siellä metsässä ja laitumilla on mitä meidän pitäisi puolustaa? Mitä siellä on mitä joku muu saattaisi haluta?

Venäjä ei varmasti tarvitse pelkkää maata yhtään lisää. Heillä on vaikeuksia pitää jo olemassa oleva alueensa kunnossa. Metsääkin heillä riittää, jopa siinä määrin että sieltä tuodaan tänne tukkia. Suomi ei myöskään ole kuuluisa muista maasta revittävistä resursseista.

Strategisesti taas ainoa Venäjää kiinnostava alue saattaisi olla pohjoisin Suomi, jota kautta he voisivat kulkea Ruotsiin ja Norjaan. Norjalla nyt olisikin resursseja, mutta ne ovat pääosin merellä. Joten aika hedelmätöntä olisi niidenkään perään maitse lähteä.

Siksi kolmanneksi on turhaa kuvitellakaan että minkäänlainen aluepuolustus, minkä Suomi Venäjää vastaan kykenisi rakentamaan, olisi riittävä. Pelkästään Venäjän ilmaherruus (josta ei liene minkäänlaista epäselvyyttä kaluston määrät huomioon ottaen) ja yleistynyt paikannusteknologia tekevät melko selvää jälkeä nykyisestä tykistöön perustuvasta aluepuolustuksesta.

Muiden mahdollisten sotilasuhkien arviointi on helppoa - ympärillä ei pahemmin ole merkittäviä muita sotilaallisia uhkia. Tuskin se Pohjois-Korea jyllää Venäjän ylitse meitä tänne kiusaamaan. Samoin epäilen, että tuskin Venäjälläkään on kiinnostusta moiseen - meillä ei yksinkertaisesti ole mitään, mikä selviäisi sodasta yhä arvokkaana.

Moderni sodankäynti keskittyy pääasiassa resurssien ja sotilaskohteiden haltuunottoon ja/tai tuhoamiseen. Tässä mielessä aluepuolustuksessa ei ole mitään mieltä. Muutenkin Suomessa on aina pärjätty sissisodankäynnin keinoin. Paikalleen juurtuminen (rintamasota) ei ole meidän juttumme, eikä kuulu muutenkaan moderniin sodankäyntiin. Yksiköiden liikuttaminen on liian helppoa ja nopeaa ja liikkuvuus liian suurta.

Toisaalta vapaaehtoinen armeijakaan tuskin toimisi. Harvassa lienevät ne oman sukupolveni miehet ja naiset (ja sitä nuoremmat), jotka vapaaehtoisina lähtisivät uraa maanpuolustuksesta luomaan. Tästä syystä itse näenkin ainoana järkevänä ratkaisuna hyvin koulutetun, palkatun, varustellun ja erittäin mobiilin palkka-armeijan, jota tukisivat maanpuolustusseurat.

Lisäksi ylikansallisten puolustusorganisaatioiden synty ja niihin liittyminen lienee ainoa tapa jatkaa. Toisaalta vastustan NATO-jäsenyyttää jo pelkästään sen vuoksi, että Yhdysvaltojen viimeaikaiset sekoilut eivät luo yhtään luottamusta kyseiseen organisaatioon.

Toisaalta jonkinlaiset velvollisuudet yhteiskuntaa kohden kannattaa säilyttää, minkä vuoksi olisikin hyvä olla yleinen, puoli vuotta kestävä kansalaispalvelus. Sen voisi tehokkaasti yhdistää työelämään tutustumiseen, ja osapuolten osuessa hyvin kohdalleen sitä voisi jatkaa vuoden mittaiseksi. Itselle tällainen olisi ollut loistava mahdollisuus. "Oikean työn" vaihtoehtona voisi nuorelle (tai ei niin nuorelle... Tämä olisi myös kohtalainen vaihtoehto työttömyydelle) tarjota peruskoulutusta armeijan leivissä. Näin saataisiin myös hivenen epävirallista reserviäkin syntymään.